Videofirma Makuunissa ollut "kaikki elokuvat -50%" - tarjous houkutti minutkin marssimmaan liikkeeseen etsimään katsottavaa, jota minulla ei edes olisi aikaa katsoa. Yritin etsiä elokuvia Fellinin 8½ ja Onnen kulissit mutta eihän siellä ollut kumpaakaan joten vuokrasin sitten elokuvat Beyond the Sea, Rakastunut Shakespeare ja Barry Lyndon. Lisäksi katsomista odottaa kirjastosta haettu Kummisetä II ja Lahjomattomatkin on varauksessa. Uh... kun pitäisi vielä yhteiskuntaoppia ja saksaa jaksaa lukea. No, mitäpä muuta tekemistä sitä iltaisin on kuin katsoa elokuvia?

Beyond the Sea (Beyond the Sea/2004) Ohjaamisen, tuottamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi Kevin Spacey näyttelee pääosan ja laulaa tässä swing-legenda Bobby Darinista kertovassa elokuvassa. Elokuvan alussa kuvataan Bobby Darin-elokuvaa ja nuoremman versionsa kanssa Darin pääsee seikkailemaan menneisyyden tapahtumissa. Vakavasti sairaasta pojasta tulee pian kuumin tähti, joka laulamisen lisäksi pääsee näyttelemään elokuvissa ja nai näyttelijä Sandra Deen (Kate Boshworth). Alamäeltä ei kuitenkaan vältytä ja lisäksi Bobbylle paljastuu järkyttävä totuus perhesuhteistaan...
Hyvä on, myönnetään: halusin nähdä tämän vain Kevin Spaceyn takia ja siksi että hän laulaa tässä elokuvassa ihan omalla äänellään. Tosin pidän vanhanaikaisesta swingistä ja paras osa elokuvaa olivatkin ehdottomasti hyvät laulut, joista monet olivat etäisesti tuttuja. Paras ja tunnetuin kappale Beyond the Sea päästään kuulemaan kokonaan eräänlaisessa musikaalinumerossa. Spacey näyttelee ja laulaakin ihan hyvin, mutta valitettavasti elokuva ei ole erityisen hyvä. Elokuvasta jäi päällimmäiseksi mieleen sekavuus: kehystarina hajoaa lähes heti käsiin ja katsoja on täysin epätietoinen sen tapahtumista. Darinin elämänvaiheet on helppo määrittää, mutta sekava ja hajanainen kehystarina vain haittaa katsomista. Musikaalityyppiset numerot ovat melko irrallisia ja laimeita eivätkä oikein sovi kohtauksiin. Näyttelijät ovat ihan kivoja ja tuttuja naamoja löytyy, mm. Bob Hoskins ja John Goodman. Hauskojakin kohtauksia on muutama, mutta tarina on perinteinen huipulta ongelmiin-tarina, joita on nähty jo kyllästymiseen asti. Spacey olisi ehkä voinut keskittyä käsikirjoittamiseen paremmin ja unohtaa vaikkapa pääosan esittämisen - ehkä elokuvasta olisi siten saatu parempi. Beyond the Sea on ihan katsottava, mutta ei mitenkään erityisen hyvä. Vastaavanlainen ja huomattavasti parempi elokuva on Kevin Klinen ja Ashley Juddin tähdittämä De-Lovely, joka kertoo säveltäjä Cole Porterista ja on myös yllättäen ilmestynyt samana vuonna kuin tämä Beyond the Sea.

Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love/1998) John Maddenin pinokaupalla palkintoja kahmineessa rakkausdraamassa seikkaillaan 1500-luvun lopun Englannissa. Näyttelijä ja näytelmäkirjailija William Shakespearen (Joseph Fiennes) runosuoni on tukossa ja hän on jättänyt perheensäkin toiseen kaupunkiin. Näytelmiä on lupailtu vähän kaikille, mutta mikään ei oikein valmistu, kunnes Will kohtaa lady Violan (Gwyneth Paltrow) joka saa hänen runosuonensa pulppuamaan ja saa Willin muuttamaan suunnittelemansa merirosvotarinan traagiseksi rakkausnäytelmäksi. Violan ja Willin suhde on kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä Violan täytyy naida Lordi Wessex (Colin Firth) eikä Will tiedä, että Viola näyttelee valeasussa miespääosaa hänen uusimmassa näytelmässään!
Minun piti napata vielä yksi elokuva saakseni kokoon kolme ja enemmän vuokra-aikaa filmeille, joten nappasin tämän elokuvan, jonka olin muutenkin halunnut nähdä jo pitkään. Rakastunut Shakespeare olikin näkemisen arvoinen elokuva ja juuri sen tyylinen, josta minä pidän. Tuttuja näyttelijöitä oli todella paljon jo mainittujen lisäksi: Judi Dench (kuningatar Elisabeth), Geoffrey Rush (Philip Henslowe), Ben Affleck (Ned), Martin Clunes (Burbage) ja niin edelleen. Denchin Oscar-palkittu sivurooli oli kyllä ehdottomasti aivan liian pieni - hän esiintyi vain muutaman minuutin ajan! En tiedä, millä perusteella palkinto oikein annettiin, sillä vaikka rooli olikin hyvä ja Denchille tyypillinen mahtinaisen osa, oli tuota ruutuaikaa aivan liian vähän. Fiennes on syötävän ihana Shakespeare, josta riittää silmänruokaa kokonaiselle fanityttöjen laumalle. Muutkin näyttelijät hoitavat osansa hyvin ja erityismaininnan elokuva ansaitsee komeasta lavastuksesta ja varsinkin huikeasta puvustuksesta. Tunnelma on hyvä ja miljöö onnistuu olemaan uskottava. Seksikohtauksia on aika monta - hauskimmissa henkilöt naivat ja keskustelevat samaan aikaan jonkun toisen kanssa jostain aivan normaalista asiasta. Willin ja Violan rakkauttakin on kuvattu ihan kivasti ja Willin kirjoittama Romeo ja Julia sotkeentuu mukavalla tavalla henkilöiden suhteisiin. On hauska seurata, miten Willin kirjoittama näytelmä kehittyy merirosvokomediasta tragediaksi elokuvan aikana. Pidin elokuvasta paljon, mutta en kyllä oikein osaa sanoa, oliko tämä nyt seitsemän Oscarin arvoinen. Sopivan kevyttä rakkausviihdettä komeissa lavasteissa tutuilla näyttelijöillä miehitettynä - juuri sellaista josta itse ehkä eniten nautin. Suosittelen kyllä kaikille, joita lajityyppi vähänkään houkuttelee.

Sherlock Holmes (Sherlock Holmes/2009) Guy Ritchien elokuvassa ehkä se kuuluisin salapoliisi ajautuu arvoitusten myötä viemäreistä Towerin sillalle 1800-luvun lopun Englannissa. Elokuvan alussa Sherlock Holmes (Robert Downey jr.) ja tohtori Watson (Jude Law) saavat kiinni epämääräisiä ja okkultistisia riittejä suorittavan lordi Blackwoodin (Mark Strong), joka on monien nuorten naisten kuolemien takana. Blackwood hirtetään, mutta hän yllättäen katoaakin haudasta ja alkaa aiheuttaa pelkoa lontoolaisissa. Holmesilla on edessään todellinen mysteeri, jonka selvittäminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Lisäksi asioihin sekaantuu Irene Adler (Rachel McAdams), Watson on menossa naimisiin ja kaiken takana tuntuu olevan vielä joku Blackwoodiakin vaarallisempi henkilö...
Tekemisen puutteessa (ja siitä syystä etten jaksanut alkaa katsoa kolmituntista Barry Lyndonia) päädyin katsomaan tämän Canal +:lta sopivasti tulleen filmin lauantai-illan viihteeksi. Pidän kovasti Sherlock Holmesista ja erityisesti 1980-luvula tehdystä BBC:n Holmes-TV-sarjasta ja sainkin yllättyä, kun elokuva marssitti näyttämölle varsin erilaisen Sherlockin. Downeyn Holmes on nyrkkisankari ja vähemmän herrasmiehen oloinen kuin Jeremy Brettin esittämä mestarietsivä ja muutenkin koko Holmesin hahmo ja elokuva tuntui jotenkin 2000-lukulaisemmalta kuin BBC:n TV-sarja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoillaan joka käänteessä (räjähdyksillä tai ilman) ja loppuhuipennus Towerin sillalla kulminoi toiminnan. Hauskojakin kohtauksia mahtuu silti mukaan ja kyllä tässä pääsee nauramaankin muutamaan otteeseen. Sherlock Holmes on pikemminkin vauhdikas toimintaelokuva kuin salapoliisitarina, jollaisia olemme tottuneet näkemään. 1800-luvun Lontoo näyttää autenttiselta puvustusta myöten, mutta tunnelma ei ole aivan TV-sarjaa vastaava. Irene Adler oli aivan turha koko elokuvassa ja hänet olisi kyllä voinut jättää poiskin. Law sopii hienosti Watsoniksi ja kyllä Downey jr. on sopiva erikoisen Holmesin rooliin. Mark Strong on niin ikään hyvä tyylikkäänä pääpahiksena. Juoni on varsin kiva ja yllättäviäkin käänteitä löytyy. Mitenkään erityisen uskollinen tämä ei mielestäni ollut Holmes-kirjoille (esimerkiksi Watsonin vaimo Mary Morstram esiintyy Neljän merkki-kirjassa asiakkaana ja näin ollen hän tunsi Sherlockin jo entuudestaan), mutta toisaalta Doylen tarinat vuotavat yksityiskohdissaan kuin seula, joten mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille löytyy. Sherlock Holmes oli kuitenkin mainiota toimintaviihdettä ja kaikesta huolimatta tykkäsin elokuvasta, vaikka se ei BBC:n sarjalle vertailussa pärjääkään. Jatko-osaa odotellessa!