Kyllästyin tuohon valmisulkoasuun ja päätin itse ruukata tällaisen kasaan. Mitä pidätte? Varmaan tämä on useimpien mielestä liian tyttömäinen, mutta minä pidän vaaleanpunaisesta ja nämä värit miellyttävät silmääni. Tuo yläpalkin taustakuva on napsaistu omasta piirosksestani ja hän on oma hahmoni Einta. Halusin, että taustakuva olisi jotakin omatekemääni ja niin päädyin käyttämään omaa kuvaani. Kuva ja hahmo ovat minun joten ethän kopioi luvatta! Jos joku muuten sattui kiinnostumaan piirustuksistani tarkemmin, voi kuvia ja muuta käydä tiirailemassa deviantArt-sivultani, http://demmi-chan.deviantart.com Sisältö on aika animepainotteista enkä vastaa kenenkään mahdollisesti saamista traumoista.

Katsastin myös eilisiltana yhden elokuvan, josta voisinkin kirjoittaa samantien tänne. Varoitan mahdollisista juonipaljastuksista, mutta yritän olla paljastamatta yksityiskohtia.

Kuin raivo härkä (Raging Bull/1980)

Huomasin lehdestä, että tämä on tulossa ja joka arvostelussa tätä kehuttiin suureksi klassikoksi niin elokuvan kuin urheilufilminkin saralta, joten päätin vilkaista. Elokuva oli mustavalkoinen, mitä ihmettelin hieman mutta asiaan ei tullut kiinnitettyä sen suurempaa huomiota. Elokuvan juoni on aika yksinkertainen: nyrkkeilijä Jake La Motta menestyy kehässä, mutta valitettavasti kohtelee perhettään ja läheisiään yhtä huonosti kuin vastustajiaan, mikä ajaa hänet lopulta aikamoisiin vaikeuksiin. Kuin raivo härkä perustuu tietääkseni oikean Jake La Mottan elämänkertaan, mutta asiaan tarkemmin perehtymättömänä en osaa sanoa, miten suurelta osin filmi vastaa totuutta. Elokuva oli ihan mielenkiintoinen eikä yhtään pitkäveteinen. Robert de Niron roolisuoritus pääosassa oli aivan huikea! Isäni kertoi, että hän oli lihottanut elokuvan loppupäätä varten 30 kiloa. Aika hullua! Mietinkin, missä järjestyksessä kohtauksia on kuvattu, kun alussa La Motta on hoikka poika ja lopussa jo melkoisen paksu. Elokuva ei pääty oikein onnellisesti kenekään kannalta ja varsinkin La Mottan kohtaloa jää miettimään. Hänen vaimostaan Vickiestä, tai oikeammin siitä näyttelijästä tuli minulle jotenkin mieleen Kirsten Dunst. Ilmeet olivat kai jotenkin samanlaisia. Nyrkkeilykohtaukset oli tehty hienosti. Minua kyllä ainakin rupesi pikkuhiljaa potuttamaan se La Mottan sairaalloinen mustasukkaisuus ja tajuton käytös, mutta se oli varmaankin tarkoitus. Ihan hyvä filmi kaiken kaikkiaan ja kyllä tässä tosiaan oli kaikki klassikon ainekset. Kannattaa katsoa, jos urheilu ja perhedraama kiinnostavat.