Barry Lyndon (Barry Lyndon/1975) Stanley Kubrickin historiallinen suurtuotanto perustuu William Makepeace Thackerayn veijariromaaniin. Elokuva jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä seurataan Barryn aseman saavuttamista ja toisessa sen tuhoutumista. Nuori ja köyhä irlantilainen Redmond Barry (Ryan O'Neal) joutuu pakenemaan kotikaupungistaan erinäisten rakkaus- ja kaksintaistelukuvioiden jälkeen. Tämän jälkeen hän päätyy taistelemaan seitsemänvuotisessa sodassa Englannin ja edelleen Preussin armeijoissa. Sodan jälkeen hän löytää itsensä Saksasta ja aloittaa toisen irlantilaisen, ritari de Balibardin (Patrick Magee) kanssa menestyksekkään uhkapeliuran, jonka huipennukseksi pääsee rikkaisiin naimisiin lady Lyndonin (Marisa Berenson) kanssa. Hän ei kuitenkaan tule ollenkaan toimeen poikapuolensa lordi Bullingdonin (Dominic Savage/Leon Vitali) kanssa ja ajautuu asemassaan vaikeuksiin. Barry saa huomata, että kaiken saavuttamansa voi menettää yhdessä hujauksessa.
Koska en löytänyt Videofirma Makuunista haluamiani elokuvia, nappasin tämän historiallisen Kubrick-filmin, josta olin lukenut 1001 elokuvaa-kirjasta. Minulla ei ollut sen kummempia ennakko-odotuksia kun en Kubrickin elokuvia juurikaan ole nähnyt, mutta elokuvan pituus hieman hirvitti etukäteen. Elokuvan ensimmäinen puolisko on selkeästi jälkimmäistä parempi ja siinä tapahtuu enemmän kaikkea mielenkiintoista. Barry Lyndon jää kuitenkin hahmona mielestäni etäiseksi ja epäsamaistuttavaksi, sillä tarinaan on ympätty kertoja, joka kuljettaa Barryn tarinaa eteenpäin ja kommentoi hieman kyyniseen sävyyn milloin mitäkin Barryn edesottamuksia. Pidin kertojanäänestä, mutta kerrontatapa voik olla pääsyy siihen, miksi hahmoihin ei tule tarpeeksi syvyyttä ja he jäävät melko epäkiinnostaviksi. Iloinen marssimusiikki ironisoi tehokkaasti taistelukohtauksia ja muita tapahtumia elokuvan alkupuoliskolla. Kaksintaisteluja käydään myös paljon ja jännitys kiristyy äärimmilleen Barryn ja hänen poikapuolensa kaksintaistelussa elokuvan loppuhetkillä. Hyvälle historialliselle draamalle tyypillisesti lavastus ja varsinkin puvustus osuivat täydellisesti maaleihin ja kaikki oli poikkeuksetta hyvin autenttisen oloista. Elokuvan ongelma on pituus, sillä lähes kolmetuntisena Barry Lyndonin tarina alkaa loppua kohden jo uuvuttaa ja ukolle toivoisi nopeaa loppua, jotta katsojan ei tarvitsisi tuijotella tylsäksi muodostuvaa henkilöiden patsastelua viimeisen puolentoista tunnin aikana. Jonkunlainen loppuratkaisu saadaankin erinäisten käänteiden jälkeen aikaiseksi. En hirveästi pitänyt elokuvasta, koska se oli tosissaan melko puuduttavaa seurattavaa varsinkin toisen osion osalta. Kubrick-faneille tämä on tietysti pakollista katsottavaa ja ehkä tämä historiallinen pläjäys löytää ystävänsä. Minä en tämän perusteella heihin kuulu.

Kirjoitukset ovat kohdallani lähes ohi: enää lyhyt saksa maanantaina ja sitten voin huokaista helpotuksesta vähäksi aikaa (pääsykokeet nääs). Luin tänään ollutta yhteiskuntaoppia aivan hävyttömän vähän, lakitietoa esimerkiksi en ollenkaan ja lähdin tavoittelemaan C:tä ja ainakin läpipääsyä. Kokeeseen sattui onneksi kivat kysymykset ja löysinkin kuusi mieluista joihin sain jonkinlaiset vastaukset sepustettua. Pariin kohtaan en osannut ihan täydellistä vastausta muodostaa ja epäselvyyksiä jäi, mutta olen tyytyväinen suoritukseeni ja uskon pääseväni C:n tavoitteeseeni. Yhteiskuntaoppihan oli minulla vapaaehtoisena ja kirjoitin pakollisena reaalina syksyllä historian, josta tulikin mukavasti L eli paras arvosana :3 Nyt pitäisi vielä sinnitellä tämä viikonloppu saksankirjojen parissa, mutta onneksi viikonloppuna tulee monta tosi hyvää elokuvaa, joten voin pitää taukojakin lukemisessa luvan kanssa!

Viikonlopun (ja maanantain ja tämän perjantain) elokuvaelämyksiin kuuluvat Platoon - nuoret sotilaat, Herkules (olen iät kaiket halunnut nähdä tämän Disney-piirretyn!), Punainen virta sekä Elämä on ihanaa (sattuu olemaan sopivasti must see-elokuvalistassani~). Lisäksi lainasin kirjastosta Lahjomattomat ja Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia jotka aion katsoa ensi viikolla kirjoitusten päätyttyä. Lisäksi ostin Citymarketin alelaarista Geishan muistelmat ja Ja oikeutta kaikille, jotka tulee varmasti myös katsottua ennemmin tai myöhemmin.