Rajut kuviot (Five Easy Pieces/1970) Jack Nicholson on öljykentillä työskentelevä Robert Dupea, joka on hylännyt uransa pianistina ja lähtenyt pois perheensä luota ja asuu motellissa tyttöystävänsä Rayetten (Karen Black) kanssa. Robert saa kuulla siskoltaan, että perheen isä on sairaana ja lähtee tyttöystävänsä kanssa kotiseudulleen isänsä takia. Liftareiden sävyttämän ajomatkan jälkeen saavutaan kotiseudulle, jossa asiat ovat muuttuneet ja Robertin oma elämäkin alkaa olla muutoksen tarpeessa.
Päätin katsoa tämän elokuvan, koska halusin nähdä nuore Nicholsonin yhdessä läpimurtoroolissaan. Nicholson oli kyllä mainio, mutta elokuva ei. Elokuva oli vähän saman tyyppinen kuin joulun aikaan katsomani Broken Flowers joka oli mielestäni aivan typerä ja josta en pitänyt alkuunkaan. Rajuissa kuvioissa jopa loppuratkaisu oli samantyylinen: epäuskoinen "Mitä? Eihän tämä nyt näin voi loppua!" on ainoa, mitä katsoja pystyy mielessään muodostamaan. Asioista ei kerrota tarpeeksi ja kaikenlaista jää aika epäselväksi, mikä ei ole hyvä asia. Elokuva tuntuu junnaavan paikallaan samassa tilanteessa eikä tunnu juuri etenevän. Lisäksi Rayette on hahmona todella ärsyttävä ja koko naisen toivoisi vain poistuvan kuvaruudusta. Paljon kehuttu paahtoleivän tilauskohtaus ei myöskään ollut mielestäni mitenkään säväyttävä. En pitänyt elokuvasta, mutta jos joku tykkää tämän tyylisestä, katsokoon.

Alaston satama (On the Waterfront/1954) Marlon Brando näyttelee kuuluisimmassa elokuvassaan entistä nyrkkeilijää Terry Malloyta, joka työskentelee satamassa ahtaajana. Hän on kuitenkin sekaantunut mafian laajalti hallitsemaan ay-liikkeeseen, jota johtaa gangsterimainen Johnny Friendly (Lee J. Cobb). Terry joutuu osasyylliseksi erään vasikan murhaan ja dilemma tunnustamisesta vaivaa koko elokuvan ajan. Hän myös rakastuu kuolleen Joen sisareen Edieen (Eva Marie Saint) ja tutustuu ay-liikettä vastaan kapinoivaan pappiin isä Barryyn (Karl Malden). Satamassa on pian menossa taistelu mafian ja työläisten välillä, eikä Terryn tilanne ole enää ollenkaan yksinkertainen.
Kaikenlaiset klassikot pitää aina katsoa, joten katsastin mieluusti Alastoman sataman. Marlon Brando on kyllä todella karismaattinen ja hyvä roolissaan ja pidin myös Eva Marie Saintin roolisuorituksesta. Komea pari kaksikko joka tapauksessa on. Alastomassa satamassa on paljon legendaarisia repliikkejä ja kohtauksia, mutta itse aihe ei itseäni suuresti kiinnostanut. Cobbin Friendly on todella roistomainen ja satamatyöläisten ahdinkoa ay-liikkeen edessä on kuvattu hyvin. Musiikeista vastaa Leonard Bernstein ja kaikki musiikki tukeekin hienosti elokuvan tapahtumia. Aihe on ehkä vähän vanhentunut, mutta Alaston satama on kyllä ehdoton klassikko. Mitään sen erikoisempaa sanottavaa minulla ei oikeastaan olekaan: klassikko ja pakollista katsottavaa, mutta mitenkään pysäyttävä tai ihmeellinen kokemus Alaston satama ei ole - ainakaan omalla kohdallani.

Aurinkomyrsky (Solstorm/2007) Ruotsalaisessa jännärissä pääosassa on verojuristi Rebecka Martinsson (Izabella Scorupo), joka palaa kotikulmilleen Kiirunaan julkkissaarnaaja Viktorin kuoltua. Rebeckan ystävä ja Viktorin sisko Sanna (Maria Sundbom) joutuukin heti epäillyksi murhasta ja Rebecka joutuu huolehtimaan tämän lapsista. Samalla hän alkaa selvitellä murhaa poliisin apuna ja vaikuttaa siltä, että kaikki liittyy vahvasti kaupungin vaikutusvaltaiseen vapaakirkkoon ja ehkä jopa Rebeckan omaan menneisyyteen Kiirunassa ja sen uskonnollisessa yhteisössä.
Katsoin Aurinkomyrskyn vain sen takia, että olen lukenut sen kirjana. En erityisesti pitänyt kirjasta (muutamia tosi inhottavia kohtauksia ja huono loppuratkaisu), mutta päätin silti katsastaa sen elokuvana. Parasta elokuvassa oli mielestäni Beckeistä tuttu Mikael Persbrant pastori Thomas Söderberginä. Hänestä suorastaan huokuu skandinaavista karismaa ja ukkoa oli muutenkin ihan mukava tuijotella. Juoni menee elokuvassa hieman eri tavalla kuin elokuvassa, esimerkiksi Vesan osuutta tapahtumiin oli vähennetty merkittävästi. Näin sinivalkoiselta kannalta tämä oli hieman harmillista, sillä Vesaa esitti Antti Reini ja olisi tietenkin ollut kivaa, mikäli häntä olisi näytetty enemmän. Lovaa esittänyt pikkutyttö oli todella sympaattinen ja Goldeneyestäkin tuttu Scorupo oli ihan kiva Rebeckana. Elokuva oli ihan ookoo ja ihan kivaa katseltavaa parin tunnin ajaksi, muttei mitenkään ihmeellinen. Mitenkään erityisen jännittävä tämä ei kyllä ollut, mutta olin alun perinkin kiinnostunut vain kirjan takia. Näyttelijöistä monet ovat ruotsalaisittain hyvinkin tuttuja ja Kiirunan lumiset maisemat ovat kyllä upeita. Pitääkin varmaan jossain vaiheessa tarttua sarjan muihinkin osiin - haluan ainakin tietää, kehittyykö ja Rebeckan ja Månsin suhde yhtään mihinkään!

Tein tuossa eilisiltana must-see - elokuvalistan, elikkä listan elokuvista, jotka haluaisin tässä lähiaikoina nähdä. "Ilokseni" huomasin myös, että näistä filmeistä melkein kaikki löytyvät kirjastosta, mutta eivät juuri tuosta meidän kirjastostamme ja niitä pitäisi sitten ruveta varailemaan, jos haluaisi katsoa. Tulee halvemmaksi kuin vuorkaus videovuokraamosta, mutta varaaminenkin maksaa joten saas nyt nähdä, mitä aion noiden kanssa tehdä. Ehkä varailen niitä hiljakseen, en vielä tiedä. Mutta ajattelin kuitenkin julkistaa must-see - listani katsomissyineen, jos jotakuta vaikka kiinnostaisi.

Onnen kulissit
Syy: Jeremy Ironsin Oscar-palkittu roolisuoritus. Aihekin varsin kiinnostava.
Kala nimeltä Wanda
Syy: Kevin Klinen Oscar-rooli. En pahemmin katso komedioita ja tässä on muutenkin hyvät näyttelijät.
Superman Returns
Syy: Kevin Spacey Lex Luthorina. Haluan sitä paitsi nähdä, millaista jälkeä jättibudjetilla on saatu aikaiseksi.
Rakastunut Shakespeare
Syy: En ole nähnyt enkä muutenkaan tiedä filmistä paljon mitään, mutta uskon tämän olevan hyvä. Judi Dench!
Noidat
Syy: Uskomaton näyttelijäkaarti, klassikko omassa lajissaan. Olen nähnyt tästä joskus tosi pienenä ainakin lopun, mutta en muista filmistä mitään.
Kummisetä ja Kummisetä II
Syy: En ole nähnyt kumpaakaan, loistavat näyttelijät, mafia, kuuluu yleissivistykseen. Eivät voi olla huonoja, mutta toivottavasti eivät ole liian väkivaltaisia.
Elämä on ihanaa
Syy: Jack Nicholsonin erinomaisuus pääroolissa. Äitini kehui elokuvaa ja uskon sen olevan mainio.