Sofien valinta (Sophie's Choice/1982) William Styronin kirjaan perustuvassa draamassa nuori kirjailija Stingo (Peter MacNicol) muuttaa Brooklyniin vaaleanpunaiseen taloon. Pian hän tutustuu yläkerran naapureihinsa, Auschwitzin keskitysleiriltä selvinneeseen puolalaiseen Sofieen (Meryl Streep) sekä tämän miesystävään, biologian tutkimustyötä tekevään Nathaniin (Kevin Kline), jonka mielialat tuntuvat heilahtelevan vaarallisen oloisesti. Kolmikon jäsenistä tulee keskenään parhaita ystävyksiä, mutta kun Sofien menneisyydestä alkaa selvitä kauheita asioita ja Stingo saa tietää erinäisiä asioita myös Nathanista, on kaikki enemmän kuin sekaisin.
En aluksi ajatellut katsoa koko elokuvaa, sillä halusin nähdä MTV Leffalta tulevan Amadeuksen, mutta päätinkin katsoa Amadeuksen ensi keskiviikkona ja Sofien valinnan nyt perjantaina. En odottanut elokuvalta mitään ihmeitä eikä alku ollutkaan mitenkään erityisen lupauksia herättävä, mutta loppua kohden elokuva vain parani. Varsinkin takaumat, joissa Sofie muisteli elämäänsä Auschwitzissä olivat kohtauksina erittäin pysäyttäviä ja kuuluivat elokuvan parhaisiin. Positiivista oli se, että takaumissa puhuttiin oikeasti saksaa ja puolaa eikä englantia. Sofien valinta, johon elokuva viittaa, on erityisen järkyttävä ja konkreettinen tilanne, johon kenekään ei pitäisi koskaan joutua. Meryl Streep on todella hyvä Sofien roolissa ja MacNicolskin on varsin sympaattinen Stingona. Vanhempani tunnistivat heti hänen näytelleen Ally MacBealissa, mutta itse en tätä tajunnut - tosin olin ala-asteikäinen, kun katsoin sitä sarjaa. Parhaasta roolisuorituksesta vastasi silti Kevin Kline sekopäisenä Nathanina. Hän oli loistava eikä ylinäytellyt rooliaan. Loppu on itkettävä ja muutenkin elokuva on melko vakava ja tunteisiin vetoava. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tämän tyyppisistä elokuvista.

Torstaina se vihdoin oli: penkkarit! Edellisenä iltana ollut abikaronkka (teemana oli kasari ja löysin kirpparilta aivan järkyttävän jakkupuvun, joka oli kyllä niin täydellinen karokkavaatteeksi :'D) oli melko tylsä ja nimityksetkin olivat niin inside-juttuja. Kilpailuissa pyöri samat henkilöt koko ajan, mutta minkä sille mahtaa kun koulumme yhteishenki on mitä on ja kaikki ovat aina vain omissa porukoissaan. Jatkoilla suurin osa porukasta oli luonnollisesti - noh, juhlakunnossa, mutta itse otin todella rauhallisesti ja lähdin aika aikaisin kotiin, jotta ehtisin nukkua kunnolla ennen sitä päätapahtumaa eli penkkareita! Kaikki keskiviikkona kunnolla ottaneet eivät sitten kyllä selvinneetkään abishow'hun ajoissa eivätkä jaksaneet penkkareiden jatkoilla pahemmin edes juhlia...
Menin aamulla koululle jo kahdeksalta, sillä siskoni meni kahdeksaan kouluun ja sukkuloin paikalle sitten samalla kyydillä. Olin pukeutunut Hetalia-sarjan Englannin tyttöversioksi niin kuin täällä monta kertaa olenkin jo kertonut. Puku oli mielestäni onnistunut, mutta tietenkään kukaan ei tunnistanut eikä pahemmin edes kysellyt, mitä esitän. Mutta ne kengät! Tarvitsin pukuun siniset kengät ja olinkin ostanut sellaiset Seppälän alesta, mutta ne olivat aivan sairaan isot ja putosivat jaloista vaikka panin niihin monta kerrosta paperia. Olisi pitänyt ostaa pienempikokoiset! Tosin koko 37 olisi ollut varmaan liian kapea. Kuitenkin! Abishow oli tänä vuonna suurimmalta osin oikeasti hauska eikä puuduttava niin kuin viimevuotinen, joka oli oikeasti tosi huono. Putous oli vallalla kilpailuissa, joissa saikin nauraa opettajien esityksille oikein kunnolla! Videoiden teemana olivat sadut ja videotkin olivat hauskoja eivätkä mitään puolen tunnin autontuunausta niin kuin viime vuonna. Abitanssi ei kyllä ihan mennyt putkeen, mutta ei se paljoa haitannut. Meidän koulussa ei ole tapana tehdä niitä lauluja, joten niitä ei ollut ollenkaan.

Oli kiva nähdä, miten kaikki olivat pukeutuneet! Jokavuotisissa jääkiekkoilijoissa oli tällä kertaa oikeasti hyvä idea ja perinteisten seriffien, punahilkkojen, sheikkien, nallejen ja univormujen lisäksi puvuista löytyi muun muassa todella hieno Mad Hatter, joka oli eräs ryhmäläiseni. Hän oli vieläpä tehnyt paljon puvusta itse ja se oli oikeasti tosi hieno! Kaverini olivat Watchmenin Rorschach ja Pikku Myy Muumeista. Abishow'n jälkeen käytiin vähän luokissa huutelemassa ja viskomassa karkkia ja pian pitikin alkaa pukea vaatekerroksia päälle välttääkseen paleltumisen rekan lavalla. Ulkona pakkasta oli yli 20 astetta, mutta minulla oli niin paljon vaatetta päällä, ettei lavalla tullut yhtään kylmä. Vähän sormenpäitä ja varpaita kyllä palelsi ja naama oli rekan liikkuessa jäässä, mutta se helpotti kun rekka pysähtyi. Pukuni ei tosin lavalta mihinkään näkynyt, mutta se ei haitannut, sillä karkkien heitteleminen ja ihmisille vilkutteleminen oli kivaa! Huutelimme kaikkea tyhmää ("Peskää hampaat! Syökää vihanneksia!") ja ulvoimme, kuten asiaan kuuluu. Plakaatit tosin repesivät rekkojen kyljistä aika pian lähdön jälkeen viiman takia, mutta onneksi niistä on kuvia kamerassa. Rekkojen palattua koululle olo oli kyllä aivan naatti ja joimme käytävällä kaakaota ja kävimme vilkaisemassa vanhojentanssiharjoituksia (johon puolet porukasta meni tietysti mukaan tanssimaan), ennen kuin lähdin kotiin syömään ja odottelemaan jatkoja.
Viideltä lähdin sitten taas liikenteeseen hieman muunnellulla asulla. Vaihdoin asusteita ja laitoin hiukset eri tavalla, joten näytin ihan Ihmemaan Liisalta sotisovassani. Kahvilat eivät olleet auki, joten menin Rorschach-kaverini kanssa McDonaldsiin jäätelölle (hän ei ottanut mitään) ennen kuin menimme kuudeksi baariin jatkoille. Aluksi siellä ei ollut ketään, mutta pian porukkaa alkoi valua paikalle. Viihdyinkin jatkoilla yli viisi tuntia, mutta en silti vetänyt mitään hirveitä kännejä, vaan otin vain kolme ja puoli. Join myös ensimmäistä kertaa elämässäni väkeviä, pari shottia salmiakkikossua, ja yllätykseksi jopa pidin siitä! Normaalisti en juo juuri sen takia, koska en pidä alkoholin mausta ja muutenkin hillitympi juhliminen sopii luonnolleni paremmin. Osa porukasta oli tietysti aivan seis ja osan puolesta sai melkein pelätä, mutta meidän juhlimisemme oli rauhallisempaa. Jatkoille tulleita opettajiakin käytiin jututtamassa. Lähdin kotiin jo ennen kahtatoista, koska kuskina ollut isäni meni aamulla niin aikaisin töihin. Minulla oli kuitenkin todella kivaa ja penkkarit olivat kaiken kaikkiaan mahtava kokemus. Aamulla jaksoin kaverini kanssa mennä pirteänä kouluun englannin tunnille ja wanhoja katsomaan, sillä wanhoissa tanssi eräs toinen kaverimme ja hän olikin tosi nätti puvussaan, niin kuin kaikki muutkin ♥

Nyt viikonlopun otan rennosti ja luen mummolta saamiani Asterixeja (kirjoitan tästä lisää myöhemmin), pelailen Harvest Moonia ja vain... rentoudun. Maanantaina alkaakin sitten kova opiskelu kevään YO-kirjoituksia varten!